Arto
Aika avata hieman tuntemuksia uudesta valmennuskuviosta ja viime viikonlopun ensimmäisistä painonnoston Masters SM-kisoista.
Aloitin valmennusyhteistyön Hyvinvointivalmentaja Jari Kenttämaan kanssa pari viikkoa sitten. Yhteistyön tavoitteena on opettaa urheilija painonnoston tekniikoihin paremmin sekä pitää urheilija nostokykyisenä kovien harjoitteiden läpi viikosta toiseen.
Ensimmäisellä harjoitusviikolla kävimme yhdessä läpi minun urheiluhistoriaani, mitä olen aiemmin harrastanut ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut minun eri osa-alueideni lihastasapainoon. Pystyimme melko nopeasti toteamaan, että minulla on paljon dominoivia lihaksia, koska aiempi urheiluhistoriani on ollut liian yksipuolista tekemistä. Löysimme kokonaisia lihasryhmiä, joita aivot ei osannut hermottaa ollenkaan. Kokeilimme useita eri harjoitteita, joilla löysimmekin tavan hermottaa näitä tiedottomia lihaksia. Uskon, että näillä oheisharjoitteilla tulee olemaan iso vaikutus tavoitteeseeni olla parempi painonnostaja, kun saamme koko kehon mukaan tuottamaan voimaa sekä lisää liikkuvuutta alueilla, jossa sitä ei ole aiemmin ollut.
Sen lisäksi kerroin pitkän listan urheiluvammoistani ja miten ne vaikuttavat negatiivisesti eri urheilusuoritteiden tekemiseen. Pystyin kertomaan esimerkiksi, että selän yliojennuksia en kykene tekemään lainkaan, joten voimme tämän tiedon kautta suorittaa harjoitteita muilla tavoin, jotta myös kyseinen alue saadaan vahvistettua tarvittavilta osin. Minua on jo vuosia vaivannut olkapäävamma, joka on saanut minut jo liian monta kertaa lopettamaan painonnoston, koska tempaaminen ei ole ollut lajiharjoittelua vaan ainoastaan miettimistä, miten sen pystyisi tehdä kivutta. Tämän haasteen takia tempaukseni ei ole kehittynyt kahteen vuoteen, suunta on ollut enemmänkin päinvastainen.
Viime viikonloppuna kävin elämäni kolmansissa painonnostokisoissa. Kyseessä oli minun ensimmäinen iso kisani. Rovaniemen Reipas järjesti Rovaniemellä Painonnoston Masters SM-kisat 2021. Jouduin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan painonpudottamista näihin kisoihin. Lopulta onnistuin pudottamaan painoa 4 kg kolmeen vuorokauteen. Lopulta paino tippui vähän liikaakin, mutta tästäkin opitaan. Tärkeintä oli saada paino alas, jotta mahdun omaan sarjaani ja saan oikeuden nostaa kisassa.
Jari osoitti erinomaisesti oman ammattitaitonsa, kun aloimme hyvissä ajoin lämmittelemään kisaa varten. Kehoni oli ihan sekaisin päästä varpaisiin kaikesta siitä parin päivän syömättömyydestä ja juomattomuudesta sekä jännityksen tuomasta valvomisesta. Siinä oli aika outojakin tuntemuksia kehossa ja aluksi mietin, että voinko edes osallistua kisaan. Kerroin Jarille, että mitkä paikat ovat ihan jumissa, mitkä paikat meinaavat krampata koko ajan, mitkä paikat ovat ihan velttoina ja tunnottomina, ja minne ottaa niin kipeää, että nostaminen ei vielä onnistu. Erilaisilla liikkuvuusharjoitteilla ja käsittelyillä vaiva toisensa jälkeen lakkasi olemasta. Kaikki muut vaivaavat tekijät oli saatu kokonaan kuriin 15 minuuttia ennen kisaa. Sitten olkapääni alkoi olla uudelleen sitä mieltä, että tänään ei enää tempausta tehdä. Siihenkin Jari teki vielä pikaisen käsittelyn ja nostaminen oli taas mahdollista ja ennen kaikkea kivutonta. Sain keskittyä sata prosenttisesti tekemään parhaani kilpailussa, johon olin pitkään valmistautunut. Aina kaikki herkässä lajissa ei kisassa onnistu, vaikka olosuhteet sen mahdollistaisikin. Kuitenkin yhdellä onnistuneella tempauksella ja yhdellä onnistuneella työnnöllä sain yhteistuloksen ja SM-pronssia.
On mukavaa, kun kisa onnistuu, se tuntuu hyvältä. Voin kuitenkin sanoa, että koko tämän viikon oikea käteni, oikea olkapääni ja koko oikea hartiaseutu on ollut täysin kivuton. Kipuun kun tottuu, niin sen kanssa oppii elämään. Tästä on nyt kuitenkin yli kaksi vuotta, kun olen viimeksi ollut tällaisessa täysin kivuttomassa tilassa. Ja kaikki kiitos siitä kuuluu Jari sinulle. Toivon meille paljon onnistumisia yhteisten treenien ja kisojen kanssa. Mutta jos tämä yhteistyö parantaa näin merkittävästi myös arkielämää, niin toivon, että yhteistyömme tulee jatkumaan pitkään.
-Arto Korkalo